Tehtyä, ja tätä päivää


Kiinnostuksestani ihmisen avunsaantiin vaikean sairauden kohdatessa,
ajauduin tutkimaan sairastuneen vertaistukea. Tein aiheesta väitöskirjan.
Olen kirjoittanut vertaistuesta kirja-sekä lehtiartikkeleita ja kirjoitan edelleen.
Tilanteen mukaan käyn puhumassa aiheesta potilasjärjestöissä.


Toinen merkittävä asia josta olin ja olen kiinnostunut, on se,
kuinka eri terapiamuodot auttavat tuen tarpeessa olevaa ihmistä.
Selvitin osaltaan asiaa opiskelemalla ylemmän erityistason ratkaisukeskeiseksi perheterapeutiksi,
(psykoterapeutti, Valvira rek nro:01004707418). Teen rajatusti töitä ikääntyvien kanssa.

Julkisen työn rinnalla olen toiminut vapaaehtoisena esimerkiksi vertaistukea tuottavien
ja kehittävien yhdistysten hallituksissa, kriisipuhelimessa ja seurakunnassa.


Olen tehnyt aikaisemmin mm. sosiaalityötä ja työnohjausta sekä toiminut sosiaali- ja terveydenhuollon
oppilaitoksessa yhteiskunnallisten aineiden opettajana. Psykoterapeutin lisäksi olen koulutukseltani Ytt,
sosiaalityöntekijä, työnohjaaja sekä yhteiskunnallisten aineiden ammattiopettaja.

-Irja



Elämäni tieltä..

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni maalla. Kotimme, joka sijaitsi harjulla, oli pieni maalaistalo
kotieläimineen, peltoineen ja metsineen. Metsän yli näkyi järvi ja sen vastarannan harjulla oli
setämme koti. Suuria voimanlähteitäni luonnossa olivat tuolloin metsät ja viljapellot.
Maanviljelys on mielestäni pyhää; työtä, toivoa ja odotusta: kyntää ja kylvää
ja odottaa orasta ja heilimointia ja tähkän kypsymistä, viljan puintia ja leivän leipomista.
Muutettuani kaupunkiin ja aikanaan sopeuduttuani; voimanlähteiksi löytyi meri ja matkapurjehdus.
Purjehtiminen on mielenkiintoinen, haastava ja luonnonmukainen harrastus, missä kasvaa ihmisenä monella tavalla.
Pitkään vertailin mielessäni meren aaltoja aaltoileviin viljapeltoihin.

Runous on lähellä sydäntäni. Runoista saa voimaa ja iloa monenlaisiin hetkiin.
Olen harrastanut runonlausuntaa ja kirjoittanutkin muutamia runoja
jotka ovat syntyneet erilaisissa haastavissa elämäntilanteissa.
Yksi nuoruuteni lempirunoista on Uuno Kailaan Tie:


"Minä olen tie Sinun askeltesi alla.
Olen nähnyt tulosi,
näen Sinun menosi,
saatan Sinua vaaksan matkaa.

Kun olit lapsi,
kun aamutuuli heräsi ja kaste kimalsi
ja keinui kukkien terissä kahden puolen minua
ja aurinko kultasi minut
ja vuoret sinersivät siellä, minne minä menin.
Tunsit minun kutsuvan sinua: tule."..

-Uuno Kailas-